Kutvolan tilan historia

Kuusi sukupolvea Paukkosia

EPSON scanner image
Albin Paukkonen

Kutvolan tila sijaitsee Mankilansaareen johtavan tien varrella, aivan kanavan suulla. Tilakeskusta ympäröivät järvimaisemat ja sen rantapellot ovatkin olleet viljeltyinä tai laidunnuksessa vuosikymmeniä.

Kustaa Aadolf Paukkonen osti Kutvolan tilan vuonna 1912, jonka jälkeen paikka on ollut saman suvun hallussa. Näin ollen vuonna 2012 tuli täyteen 100 vuotta, kun tila on ollut Paukkosten omistuksessa.

Kutvolan tila on ollut maitotilana usean vuosikymmenen ajan.

Maidon tuotannosta siirryttiin lihakarjan kasvatukseen ja laajimmillaan navetassa asusti yli 300 nautaa.

Tänä päivänä tilaa asuttaa kuudes sukupolvi Paukkosia. Vuodesta 2012 lähtien sen toimintaa on luotsannut Atte Paukkonen ja keväällä 2015 maataloudessa siirryttiin luomuviljelytilaksi.

EPSON scanner image
Ilmakuva 1990-luvulta

 

Maatilojen vanhat piharakennukset

Kutvolan tilalla vanhoista piharakennuksista on säilynyt aitta, savusauna, heinälato sekä riihi. Seuraavassa tietoa riihen ja heinäladon käytöstä.

Piharakennuksista riihet ovat säilyneet hyvin maaseudun murroksessa. Risto Vuolle-Apila kertoo kirjassaan Hirsitalo ennen ja nyt (Moreeni 2012), että Suomessa riihiä on vielä runsaasti jäljellä, sillä ne ovat kokonsa ansiosta olleet hyödyllisiä tiloilla tarvittavien koneiden säilytyspaikkoina.

Erikoinen piirre riihessä on myös se, että se on erityisesti suomalaiselle maataloudelle ominainen rakennustyyppi. Ruotsissa vain suomalaiset siirtolaiset ovat rakentaneet riihiä.

riihi

Maatiloilla rakennustyyppiä käytettiin viljan kuivaamiseen, sillä se paransi viljan säilyvyyttä ja jauhojen laaatua. Riihen yhtenä lähtökohtana voidaan pitää sauna-asunto-riihiyhdistelmää. Savusaunojen tavoin rakennukset on sijoitettu palonarkoina kauemmas pihapiiristä.

Riihen koot kasvoivat maatilojen peltopinta-alan laajentuessa. Yksittäisriihestä rakennus voitiin laajentaa kolmiosaiseksi keskelle sijoittuvan luuvan avulla. Joissakin riihissä on nähtävissä myös kevytrakenteisia läpiajettavia sivukatoksia olkien ja työkoneiden säilytykseen.

Heinälato kuuluu suomalaiseen maisemaan

Vuolle-Apila avaa kirjassaan myös heinälatojen tarinaa. Latojen tyypit ja rakennustavat vaihtelevat alueittain. Ladoista suurimmat ovat olleet kaksiosaisia ja niiden keskiosa kärryillä läpiajettava.

Rakennusmateriaaleina on käytetty maatilan lähimetsien puiden lisäksi olkea, tuohta ja pärettä. Vuosien myötä kattomateriaalit ovat vaihtuneet usein pelliksi.

Mainokset